Ilmeisesti vain toinen mummoni kutsuu minua oikealla nimelläni, muuten minä olen aina ollut Maikko. Nykyään olisin oikeastaan mielummin maikko, koska pieni m-kirjain näyttää niin ihanalta. Tai sitten ihan vaan m.
Joskus teini-iässä kävin useamman vuoden ajan kuvataidekurssilla. Lisäksi yliopistossa opintoihini liittyi jokunen aivan ihana taidekasvatuskurssi, joihin kuului myös käsillä tekemistä. Sen jälkeen en ole tehnyt käsilläni mitään noin kymmeneen vuoteen. Lasten kanssa piirtelemistä tai muuta tällaista puuhastelua en laske tähän mukaan, sillä se kuuluu työhäni eikä valitettavasti ole edes ollut mitenkään suuressa roolissa. Valokuvausta olen tosin aina rakastanut, mutta digiaikana kuvatkin ovat jääneet usein tulostamatta.
Ollessani skräppäyskurssilla tammikuussa 2010, tuntui siltä, kuin padot olisivat auenneet. Vihdoinkin löysin ihan sattumalta keinon käyttää sekä valokuvia, että myäs käsiäni ja päätäni, vieläpä luovalla ja mielekkäällä tavalla. En tiennyt skräppäyksestä etukäteen oikeastaan mitään, olin menossa ainoastaan kasaamaan valokuva-albumia. Valokuva-albumi jäi kesken mutta harrastus vei mukanaan. Ja voinkin sanoa hurahtaneen aivan totaalisesti!
Olen oppinut lyhyessä ajassa paljon uutta ja olen innostunut asioista, joista en olisi voinut koskaan kuvitella innostuvani, kuten blogin pitämisestä tai virkkaamisesta. Minulla ei ole enää koskaan tylsää ja viihdyn vallan mainiosti myös yksin kotona. Askartelupäydän ääressä aika hurahtaakin ihan huomaamatta ja usein liiankin nopeasti, sillä olen melko hidas ja nautiskelen tekemisestä kaikessa rauhassa.
Huomasin melkein alusta lähtien, että minusta on mukavaa tarttua johonkin aiheeseen tai tekniikkakokeiluun erilaisten haasteiden myötä, muuten valinnanvaraa on aivan liikaa. Paljon kaikenlaista ihanaa on edelleenkin kokeilematta ja koko ajan läytyy uusia juttuja, joten tylsistymään tämän harrastuksen parissa ei pääse. Minulle tämä harrastus onkin valokuvien, ajatusten ja muistojen tallentamisen lisäksi ihanaa itseni haastamista sekä rentoutumista kauniiden materiaalien parissa.
Maikon blogi: Askartelupöydän ääressä
Anski | Ellis | Laurana | Maikko | Nelsson | Päivi | Suski | Suvi
Joskus teini-iässä kävin useamman vuoden ajan kuvataidekurssilla. Lisäksi yliopistossa opintoihini liittyi jokunen aivan ihana taidekasvatuskurssi, joihin kuului myös käsillä tekemistä. Sen jälkeen en ole tehnyt käsilläni mitään noin kymmeneen vuoteen. Lasten kanssa piirtelemistä tai muuta tällaista puuhastelua en laske tähän mukaan, sillä se kuuluu työhäni eikä valitettavasti ole edes ollut mitenkään suuressa roolissa. Valokuvausta olen tosin aina rakastanut, mutta digiaikana kuvatkin ovat jääneet usein tulostamatta.
Ollessani skräppäyskurssilla tammikuussa 2010, tuntui siltä, kuin padot olisivat auenneet. Vihdoinkin löysin ihan sattumalta keinon käyttää sekä valokuvia, että myäs käsiäni ja päätäni, vieläpä luovalla ja mielekkäällä tavalla. En tiennyt skräppäyksestä etukäteen oikeastaan mitään, olin menossa ainoastaan kasaamaan valokuva-albumia. Valokuva-albumi jäi kesken mutta harrastus vei mukanaan. Ja voinkin sanoa hurahtaneen aivan totaalisesti!
Huomasin melkein alusta lähtien, että minusta on mukavaa tarttua johonkin aiheeseen tai tekniikkakokeiluun erilaisten haasteiden myötä, muuten valinnanvaraa on aivan liikaa. Paljon kaikenlaista ihanaa on edelleenkin kokeilematta ja koko ajan läytyy uusia juttuja, joten tylsistymään tämän harrastuksen parissa ei pääse. Minulle tämä harrastus onkin valokuvien, ajatusten ja muistojen tallentamisen lisäksi ihanaa itseni haastamista sekä rentoutumista kauniiden materiaalien parissa.
Maikon blogi: Askartelupöydän ääressä
Anski | Ellis | Laurana | Maikko | Nelsson | Päivi | Suski | Suvi